Dia 1 (13)
Huomautukset:
Kahta suuremmat (3+) lapsimäärät eivät ole yli 30 vuoteen riittäneet kompensoimaan lapsettomien ja yksilapsisten vaikutusta syntyvyyteen. 60-70 - luvuilla sillä ei ollut kovin suurta merkitystä, kun suuret ikäluokat olivat vielä kymmeniä vuosia työelämässä. Nyt on.
Maahanmuutto ei näytä riittävän korvaamaan alhaisen syntyvyyden aiheuttamaa vajetta. Jos syntyvyys ei kasva, niin korvautumisen sijaan kansamme ja kulttuurimme vähitellen häviää.
Maailmanlaajuisesti väestön kasvu on ollut vuosikymmeniä huolestuneen keskustelun aihe, mutta kasvu on viimeisimpien ennnusteiden mukaan taittumassa (Mm. Lutz, Sanderson, Scherbov "The End of World Population Growth", Nature 2001; "Maailman väestön merkkivuosi - 2004" HS/tiede&luonto 27.4.2004 ).
On alettu puhua tarpeesta nostaa tietyillä alueilla, mm. EU:ssa, syntyvyyttä väestön uusiutumistasolle väestörakenteen tasapainottamiseksi (Lutz IIASAn seminaarissa 28.5.2002 Suomen Akatemiassa, www.aka.fi, IIASA). Syntyvyyskeskustelu on ollut mm. Ruotsissa ja Saksassa varsin räväkkää jo vuosia.
Suomen väkiluku on alle promillen suuruusluokkaa maailman väestöstä, joten tällä väestömäärällä ei ratkaista väestökysymyksiä maapallon toisella puolella sinne eikä tänne. Kun maamme vielä on harvaan asuttu, on meillä tiettyä vapautta kiinnittää huomiota kansallisiin etuihin täällä, koska täällä pidot huononevat, kun väki ja samalla kustantajien määrä vähenee.
Pidämme kansamme turvallisuutta ja säilymistä tärkeänä arvona. Olemmeko valmiita panostamaan siihen myös pitkällä tähtäimellä? Mitä kansaa ensi sijassa palvelemme? Määritelmän mukaan kulu, josta odotetaan tuottoa on investointi. Lapsiperheet ovat kansakunnan kannattavin investointi.
