Paluu alkusivulle

Johdanto
   - Tiivistelmä
   - Riittääkö kahden lapsen normi

Taustaa
 
 


 
 
 










 

Taustatietoa lapsiluvun kasvun vaikutuksista kotitalouden toimeentuloon

Johdanto - lapsilukutoiveet eivät toteudu, Suomi harmaantuu

Maamme kilpailukykyä, hyvinvoinnin rahoituspohjaa ja vanhushuoltosuhdetta uhkaava väestön ikääntyminen johtuu eliniän pitenemisen lisäksi jo yli 30 vuotta jatkuneesta alhaisesta syntyvyydestä. Suuret ikäluokat ovat synnyttäneet vanhuusturvaansa ajatellen liian pieniä ikäluokkia, jotka eivät riitä väestön uusiutumiseen.

Voiko syntyvyyteen vaikuttaa? Yleisesti uskotaan, että vähän tai korkeintaan lyhytaikaisesti. Taustoja on kuitenkin analysoitu vähän ja kapea-alaisesti. Parhaissakin ennusteissa syntyvyysmuutokset kuvataan lähinä tilastollisina epävarmuusväleinä, yleensä väestöennuste on mukana sellaisenaan ja kehnoimmista syntyvyystarkastelu puuttuu.

Muun muassa SITRAn Suomi 2015 raportit ja SOMERA-toimikunnan taustaraportti (STM 2002:21) pitävät syntyvyyden kasvuun saamista jo haasteena maamme tulevaisuuden kannalta.

Julkisella hallinnolla on mahdollisuus vaikuttaa

Julkinen hallinto voi vaikuttaa erityisesti perheiden taloudellisiin edellytyksiin. Miten taloudellisten edellytysten muutokset sitten vaikuttavat perhettä perustettaessa ja lapsiluvun kasvaessa yli kahden lapsen normin? Liian korkea perheen perustamiskynnys siirtää lasten saantia liikaa ja lisää samalla riskiä jäädä lapsettomaksi. Liian korkea lapsiluvun 3+ kasvukynnys taas estää syntyvyyden kasvun uusiutumistasolle. 

Perheen perustamiskynnys yleensä tunnetaan, joten siihen ei aineistossa kiinnitetä erityishuomiota. Sen sijaan olosuhteiden muutos 3+ kasvukynnyksellä jää helposti piiloon, kun 3+ perheiden vastaukset häviävät joukon pienuuden takia helposti massaan koko väestöä tai vain lapsiperheväestöäkin koskevissa tutkimuksissa.

Miksi myös lapsiluvultaan 3+ perheitä tarvitaan?

Väestöliiton perhebarometri 2002 kertoi, että lapsilukutoiveet ovat edelleen toteutunutta selvästi korkeammalla ja esteet lapsiluvun kasvulle vastaajien omalta osalta pitkälle taloudellisia. Toisaalta lukuisat selvitykset osoittavat, että lapsiperheiden talous on taantunut lapsettomiin verrattuna. Potentiaalia siis todennäköisesti on.

Jotta väestö uusiutuisi, eli uudet ikäluokat olisivat aikaisempien kokoisia ja väestö siis säilyisi, tulisi lapsia olla keskimäärin 2,1 naista kohti. Jokaista lapsetonta naista kohti tulisi siis olla enemmän kuin yksi nelilapsinen nainen (4 + 0 per 2 = 2) ja jokaista yksilapsista kohti enemmän kuin yksi kolmelapsinen nainen ( 3 + 1 per 2 = 2). Kaksilapsisten naisten vaikutus on lähes neutraali. Laskelma osoittaa, että 3+ lapsilukujen tarve on ilmeinen ja se kasvaa sekä lapsettomuuden yleistymisen, että ikäluokkien pienenemisen takia.

3+ lapsilukujen tarpeen voi osoittaa myös graafisesti - ks. riittääkö kahden lapsen normi. Samalla havainnollistuu, että uusiutumistasoista syntyvyyttä tavoiteltaessa suuret lapsiluvut ovat edullisia myös palkkatyövoiman saatavuuden kannalta sekä lyhyellä, että pitkällä aikavälillä. 

Tiivistelmä sisällöstä

TARKASTELUMALLI

3+ perheiden tarkastelun lähtökohdaksi kahden lapsen normi

Lähtökohtana koko aineiston tarkastelulle voi pitää kahden tulonsaajan ja kahden lapsen "normia". Miten lapsiperheen toimeentulo ja olosuhteet muuttuvat tähän normiin verrattuna? Muuttuuko lapsiperheen olosuhteet ja toimentulo 3+ lisälapsien takia niin olennaisesti, että sillä voisi olla lapsilukua ohjaavaa vaikutusta?

Tarkastelumallin avulla voi jäsentää helpommin, että toimeentuloa voi parantaa varsin monella tavalla nettotuloja lisäämällä ja/tai menoja vähentämällä. 

Menojen tarkastelua tulee julkishallinnon valmistelutyössä laajentaa juoksevista menoista vähintään asumiseen ja liikenteeseen, joihin liittyvät lapsiperheiden(kin) isoimmat hankintakynnykset. Perheiden telemenot ovat myös kasvussa. Olisi tarpeen arvioida myös, onko lapsiluvun kasvusta johtuvia lisämenoja tarkoituksenmukaista verottaa enemmän kuin perushankintamenoja.

Perheille lapsista johtuvat menot ovat pääosin kuluja, joista perheille itselleen ei kerry vastaavia rahallisia tuottoja. Kun lapsimäärillä kertautuvat lasten työpanokset ja niistä maksettavat sotu- ja eläkemaksut hyödyttävät aikanaan kaikkia, niin  yhteiskunnalle erityisesti isot lapsiperheet ovat tuottava investointikohde. 

MENOT

Isot hankinnat

Asuminen: muuttovoittoisten asututukeskusten korkeiden asuntohintojen noustessa asumismenojen maksamiseen sitoutuu lapsiperheiden työaikaa ehkä kaikkein eniten ja riittävän asumisväljyyden saanti laahaa tarpeen perässä.

Liikenne: autot ovat arkipäiväistyneet lapsiperheissä muiden paitsi verottajan mielestä - jo pelkän vero-osuuden ansaitsemiseen sitoutuu merkittävästi työaikaa.

Juoksevat menot

Kulutusmenot: kulutusmenojen kasvu taittuu lapsiluvun kasvaessa tulojen puutteeseen, mikä joskus tulkitaan virheellisesti mittakaavaeduksi

Lasten hoito: kotihoito yleistyy perheen lapsiluvun kasvaessa, päivähoito tulojen kasvaessa

Koulutus ja harrastukset: kustannukset kertautuvat lapsiluvulla

Lapsiluvun kasvusta johtuvat isot perustamis- ja lisähankinnat sekä kasvavat kulutusmenot sisältävät isot veromäärät, rahallisesti isoimmat lapsiluvultaan 3+ perheillä. Valtaosa lapsiperheistä asuu jo asutuskeskuksissa, eikä heillä ole enää luontaistalouden joustovaroja, jotka vielä 60 -luvulla voitiin ottaa perhetukien mitoituksessa huomioon.

TULOT 

Tulot ja verot

Lapsiluvun kasvu vähentää perheen palkkatuloja nyt, mutta moninkertaistaa ne lasten palkkatyönä tulevaisuudessa - lapsiluvun kasvu on perheelle kulu, yhteiskunnalle investointi

Palkkatulojen verotus- ja eläkekertymäkäytännöt hidastavat lapsiluvun kasvua

Lapsiperheissä tehdään töitä, joten verovähennykset kohdistuvat lapsiperheisiin hyvin 

Korkea hintataso, korkea tuloveroaste, jyrkkä progressio ja erillisverotus leikkaavat nettotyötuloja erityisesti kotihoito- eli yhden päätulonsaajan perheissä. Lapsiluvultaan 3+ perheissä leikkaus vaikuttaa muita pitempään ja menojen kasvun takia rahallisesti muita enemmän ja tuntuvammin.

Tulonsiirrot

Lapsilisät ovat kulukorvauksena jääneet jälkeen, rahallisesti eniten suurilta perheiltä - leikkaaminen jatkuu inflaatiolla edelleen
Sosiaalisia tulonsiirtoja on leikattu useaan otteeseen erityisesti suurilta perheiltä

Perhetukien ostovoiman jo yli kymmenen vuotta jatkunut heikentäminen huonontaa lapsiperheiden asemaa sekä suoraan, että välillisesti (koska progressio leikkaa enemmän).

TOIMEENTULO

Lapsettomat, sekä lapsiluvultaan 1-2 ja 3+ lapsiset perheet

Käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohti vähenevät lapsiluvun kasvaessa 

Lapsiperheet ovat menettäneet 90 -luvulla lapsettomiin verrattuna - eniten ovat jääneet jälkeen lapsiluvultaan 3+ perheet: sekä toimihenkilöt, että erityisesti työväestöön kuuluvat

Vanhemmuuteen jää aikaa ja varoja sitä vähemmän mitä useampi lapsi niitä tarvitsee. Tämä on ristiriidassa vanhushuoltosuhteen ja kilpailukyvyn korjaamistarpeen kanssa.

Työn ja perheen yhteensovittamisesta keskusteltaessa tulisi ottaa huomioon, että hintojen ja samalla veromäärien noustessa niiden maksamiseen tarvittava työaika karkaa liian monen perheen ulottumattomiin sekä perheen perustamis-, että lapsiluvun 3+ kasvukynnyksellä.