Cronberg käsittelee kuluttaja-asioita perustettavassa uudessa superministeriössä, TEMissä. Totesin asettavani sen ministeröin erityisen seurantaan nykyisten Suomen Puolustusministeriön ja Liikenne- ja viestintäministeriöiden lisäksi. Syitä on useita, useimmat poliittisia.

Kuluttajuudesta olen tehnyt opintojakin kauppiksen markkinoinnissa. Siinä erityisen mielenkiintoinen on globaali siirtymä kansainväliseen kuluttajuuteen. Siinä tuottajat ja pääoma liikkuvat nopeasti, mutta säännökset koskien tuotteita ja markkinoita tehdään edelleen kansallisella tasolla. Suomen koko sana kuluttajuus on jotain puolivaltiollista, on kuluttajaintutkimuskeskusta, kuluttajalautakuntaa ja kuluttajansuojaa. Samalla kuluttajien painostusjärjestöt ovat heikkoja, jos niitä vertaa vaikkapa anglosaksisiin maihin. Tai toisaalta vaikkapa työtä ja pääomaa edustaviin etujärjestöihin Suomessa. Kuluttajajärjestöjen painoarvoa tulisikin määrätietoisesti kasvattaa, kun valtion kyky puuttua kansainväliseen kuluttajuuteen, esimerkiksi internetin kautta, vähenee. Mahdollisesti jo olemassaolevien kuluttaja-järjestöjen kautta tai sitten uusien. Erityisesn mielenkiintoisia ovat tietenkin tällä tavalla mahdollisesti saavutettava parempi translaatio pääomaa vastaan ja paremman maailman puolesta.

Toinen kuluttajuuteen liittyvä tekijä on tietenkin sen yleinen vähentäminen, kun sattuneesta syystä maapallon resurssit ovat vähän vähissä ja ihmisen aiheuttamat muutokset ilmeisiä. Jos tästä jollain on vielä epäselvyyttä, niin kehotan katsomaan ulos ja huomaamaan lumen puutteen viimeistään hiihtolenkkinsä puolivälissä. Suomalaiset juuri viime viikolla valitsivat ilmastonmuutoksen pahimmaksi uhaksi. Poliittinen pelikenttä on auki ja pelivaraa on vaikka kuinka, mutta silti mitään ei tapahdu. Ainiin, paitsi että Pajunen ajaa kaupunginjohtajana enemmän autoja Helsingin keskustaan.

Ongelmat liittyvät tässä kontekstissa myös siihen, että vastuu ilmastonmuutoksessa työnnetään yksittäiselle kuluttajalle, kun ilmiöön pitäisi puuttua yleisellä tasolla voimakkaammin valtioiden ja yritysten taholta. Tai no, yrityksethän eivät tee muuta kuin voittoa, joten niihin on puututtava sitten kansalaisjärjestöjen ja myös valtioiden lainsäädännön avulla.