35% lapsista oli 3+ perheissä 2002,

Dia 5 (13)

Huomautukset:

Perheet ovat erilaisia. Vajaa puolet (42%) perheistä on lapsiperheitä: vuonna 2002 perheitä oli 1 412 000, joista alle 18 vuotiaita lapsia oli 599 000:ssa perheessä. Lapsiperheetkin ovat erilaisia. Vähintään kolmilapsisia (3+) lapsiperheitä oli 112 000 eli 8% kaikista perheistä (14% vuonna 1970) ja niissä kasvaa 383 000 lasta eli 35% lapsista (46% vuonna 1970). Vähintään nelilapsisissa perheissä kasvaa 132 000 lasta eli 12% lapsista, vaikka perheitä on vain 28 000 eli 2% perheistä. (Lähteet Suomen tilastollinen vuosikirja 2003, Perheet 2002, Tilastokeskus). Syntyvyys on ollut alle väestön uusiutumistason vuodesta 1969.

Vaikka lapsimäärä 3+ perheissä on olennaisesti vähentynyt vuodesta 1970, kasvaa niissä edelleen yli kolmasosa tulevasta työvoimasta. Niissä on kaksilapsisten jälkeen toiseksi eniten lapsia. Ei ole samantekevää, miten he voivat. Merkitykseltään kyseessä ei siis ole marginaaliryhmä, vaikka pelkästään perheet laskien kohdejoukko on panostamiskohteena suhteellisen pieni.

3+ perheiden määrän kasvun ja väestön uusiutumistason saavuttamisen esteenä ovat mm. toimeentulo-ongelmat, eläketurvan puutteet ja uhka pudota työelämästä. Palkkatyöhön palatessa isonkaan lapsimäärän kasvattamista ei katsota työllisyysehtoa täyttäväksi, vaan työttömyysturvassa on täydet karenssiajat, jos töitä ei löydy. Monen lapsen saanti peräkkäin pudottaa kohtuuttoman alhaisille äitiys- ja vanhempainrahoille tai johtaa lyhyisiin työrupeamiin lasten välillä, mikä taas lisää muille pätkätöitä.

Kun lapsia hoitavan huoltajan perusturva-asiat uudistetaan tulevaisuuden tarpeita vastaaviksi, myös miesten mahdollisuudet hoitaa lapsia kotona paranevat. Monen lapsen hoitaminen ja kasvattaminen kotona on vaativa ja vastuullinen työ - päiväkodeissa vastaavia lapsimääriä hoidetaan avustavien toimintojen tukemana. Se on myös päiväkotihoitoa edullisempaa yhteiskunnalle, vaikka uusien vaihtoehtoisten tukimuotojen käyttöä laajennettaisiin (Palokangas: Säätelyn vaikutus lasten päivähoitopalvelujen kustannustehokkuuteen, lisensiaattitutkimus, Tampereen yliopisto 1999).

Olisi monesta näkökulmasta perheen ja yhteiskunnan kannalta hyödyllistä, jos toinen vanhemmista voisi halutessaan hoitaa lapset itse osa-aikajärjestelyin tai kokopäivätoimisesti sen ajan kun lapsi on pieni tai lapsia on useita. Päivähoitolainsäädäntö, painopisteen siirtäminen kotihoidosta päivähoitoon, suorien perhetukien leikkaukset ja kodinhoitajapalvelujen alasajo ovat heikentäneet erityisesti monilapsisten perheiden tukea ja palveluja. Aiemmat verolainsäädännön muutokset ovat toimineet samoin. Tulonsiirtojärjestelmä ei juuri ota huomioon kustannusporrasta, joka alkaa kolmannen lapsen vaiheilla, joten 3+ lapsimäärillä perheiden talous jää lapsettomista ja pienistä perheistä selvästi jälkeen (Blom: Eriarvoinen lapsuus, WSOY 2001).

Taloudellisia edellytyksiä 3+ perheiden toimeentulolle, myös lapset itse hoitaen, on syytä luoda yhtä voimakkaasti, kuin pienten perheiden työssäkäynnin edellytyksiä on luotu. Monen lapsen kasvatustyöllä on arvoa kauas tulevaisuuteen.

Lisää: http://www.kolumbus.fi/kolmeplus/taustaa/taustaa.htm