Lapsiluvun kasvukynnykset

Dia 6 (13)

Huomautukset:

Suoraviivainen asunnon ja auton hankinnan palkkatarvelaskelma osoittaa jo ilman veroprogression ja korkomenojen vaikutusta, että tätä suuruusluokkaa olevilla ensihankinta- ja 3+ laajennuskynnyksillä täytyy olla vaikutusta perheiden lapsilukutoiveiden toteuttamiseen. Siitä riippumatta, millä tavalla hankinnat maksetaan. Näiden hankintojen maksuun tarvittava lisätyöaika (ylityöaika?) ja kasvavan perheen tarvitsema lisäaika ovat nykyisillä vaatimuksilla vaikeasti yhteen sovitettavassa. Herää kysymys, onko 3+ hankintakynnystä otettu huomioon arvioitaessa esimerkiksi suorien perhetukien muutosten vaikutusta syntyvyyteen muissakaan teollisuusmaissa, joissa lapsiperheet asuvat pääosin kaupunkimaisissa olosuhteissa? Tuskin on.

Tuloksista päätellen asumisen, liikenteen ja kulutuksen hinta- ja veromuutosten yhteisvaikutuksia ei ole ainakaan Suomessa kootusti suhteutettu eri kokoisten lapsiperheiden nettomaksukykyyn lainkaan. Tarvetta olisi. Lapsiperheet asuvat Suomessa jo pääosin kaupunkimaisissa kunnissa. Niissä erityisesti tonttien huono saatavuus ja kalleus nostavat asumiskustannuksia tuntuvasti lapsiluvun kasvua ajatellen. Viisipaikkaisen auton hinnalla ei saa maksettua edes veroja 9 -paikkaisesta pikkubussista. Vastaavat kustannusportaat näkyvät kulutus-, vakuutus-, kunnossapito- ja käyttömenoissa, mm. energia- ja kiinteistöveroissa. Abortti- ja syntyvyystilastoista näkyy, että kovin kynnys lapsiluvun kasvulle on välillä 3-5 lasta. Onko näin ollen todella tarpeen, että kaksilapsisen ”normiperheen” isojen hankintojen bruttotulotarve ei riitä edes veroihin, joita pyydetään vastaavista hankinnoista 3+ kynnyksen ylittämiseen halukkaalta perheeltä? Tällainen "lapsivero" ei vaikuta kovin viisaalta maamme tulevaisuutta ajatellen.

Jos syntyvyyden halutaan kasvavan ja ikääntymisen siis taittuvan, yhteiskunnan on tarpeen madaltaa erityisesti 3+ kynnystä ja sen suoraviivaisesti kasvavaa lisäverokuormaa. Nykyisin yhteiskunta ”tulee vastaan” nostamalla progressiivisesti veroprosenttia, kun tulotarve suurenee kustannuksia vastaavasti lapsiluvun kasvaessa. Kansainväliseen kärkeen veroprosentti nousee, jos tulonsaajia on yksi (Veronmaksajat 2003). Lasten hoito itse kotona on kuitenkin erityisesti 3+ määrillä yhteiskunnalle edullisinta, mikä on huomion arvoista myös syntyvyyden kasvutarvetta ajatellen. Vaikka syntyvyyden kasvutarvetta ei otettaisi huomioon, niin näinkö on ajateltu tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuvan? Ei näytä näin toteutettuna toteutuvan.

Perheen ensihankinta- ja 3+ kynnysten verokuorman vähentämisen saa osumaan hyvin lapsiperhevaiheeseen. Lapsiperheissä on vähiten talouksia, joissa ei ole yhtään työllistä. Suuruusluokasta johtuen hankintakynnysten vaikutusta on vaikea kompensoida riittävästi ja osuvasti muuten kuin poistamalla lapsiluvun kasvusta johtuvia verolisiä.

3+ hankinta- ja samalla verokynnyksen suuruus toiminee nyt lähinnä lapsiluvun kasvun esteenä: perheet "äänestävät" lapsiluvullaan. Se ei siis tuota edes verotuloja, vaan pelkästään heikentää väestörakennetta ja maamme kilpailukykyä jatkossa.

Lisää: http://www.kolumbus.fi/kolmeplus/invero.htm