Dia 8 (13)
Huomautukset:
Lasten koulutus- ja kasvatuskustannusten vastapainoksi on hyvä saada kuva lasten työtuottojen suuruusluokasta tulevaisuudessa. Valtiontaloudessa tuloja ja menoja suhteutetaan usein bruttokansantuotteeseen. Tässä yhden vuoden työn bkt -tuotto on saatu jakamalla vuoden 2000 bruttokansantuote 130 miljardia euroa työllisten määrällä 2,2 miljoonaa, työllisethän sen tekevät. Luvut on summattu 35 vuodelta olettaen, että bkt kasvaa 3%:n vuosittain ja työllisten määrä säilyy samana. Yhden lapsen 35 vuoden työajan laskennallinen bkt -tuotto on näin laskien 3,5 milj. euroa (21 mmk). Vuoden 2000 bkt-veroasteella 47,3 % vero-osuus on koko työajan tuotosta on 1,7 milj. euroa (10 mmk) bkt-tuotosta. (Luvut: Suomen tilastollinen vuosikirja 2003). VATT on laskenut lapsen koulutuskustannuksiksi 1-2 mmk vähän - paljon koulutettaessa, eli noin 0,25 milj. euroa.
Tuottoa voidaan arvioida myös henkilötyövuosina (htv). Yksilapsinen perhe tuottaa 35 vuoden työssäoloajoilla yhteensä 105 htv ja kaksilapsimen 140 htv, jos molemmat vanhemmat ja aikanaan lapset ovat päivähoidon tuella "koko ajan" kokopäivätyössä. Kuusilapsinen perhe tuottaa 270 htv, jos toinen puoliso hoitaa lapsia 10 v kotona ja lapset ovat aikanaan koko ajan kokopäivätyössä. Jos lapsetkin saavat lapsia, niin perheiden kokonaistuotto kasvaa. On epätarkoituksenmukaista, kaiken muun lisäksi, että kuusilapsinen pari saa tämän tulevaisuuspainotteisen 270 henkilötyövuoden aikaansaamisesta olennaisesti huonomman yhteenlasketun eläkekertymän ja nettotoimeentulon, kuin pienemmät perheet palvelujen tuella pienemmillä määrillä ja lapseton pari 70 henkilötyövuodella. Lapsettomuuden yleistyminen vaatisi nimittäin muilta lapsiluvun kasvua, jotta väestö uusiutuisi.
Tuottoihin ja työpanosten summaan nähden olisi kohtuullista, että lapsiperhekin pystyisi elämään tuloillaan, ainakin valtaosa perheistä. Tähän voidaan päästä korvaamalla osa tulonsiirroista kulukorvauksilla, verokatoilla ja suorilla vähennyksillä veroista. Lapsimäärä tulisi ottaa kautta linjan huomioon perheen maksukykyä rajoittavana tekijänä. Lapsimäärän kasvu ei saisi olla perheen toimeentuloon vaikuttava tekijä: lapsen kannalta tulisi olla samantekevää, minkä kokoiseen perheeseen hän syntyy. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää perhekasvun kannalta kriittisiin vaiheisiin: ensimmäisen lapsen saantiin, kasvuun yli kolmelapsiseksi ja monilapsisten perheiden kulukorvausten loppumisvaiheeseen, kun lapset vielä ovat koulussa ja kulut suurimmillaan. Samoin isojen lapsiluvun kasvun vaatimien lisähankintojen ja lisäkulutuksen välillisiin veromääriin ja niiden toistaiseksi vielä progressiivisiin tuloverovaikutuksiin.
Lapsia hoitavalla huoltajalla tulisi palvelujen, käteen jäävän tulon ja eläketurvan kannalta olla suurin piirtein tasaveroisia vaihtoehtoja työn tekemiseksi ja lasten hoidon järjestämiseksi sekä kotona, perhepäivähoidossa, että päiväkodissa. Tässä mielessä monen lapsen kasvatus- ja hoito kotona tulisi rinnastaa työnä vastaavaan päivähoitoon ja luoda tarvittavat palvelut, koulutustarjonta ja sijaismenettelyt mm. sairastumisten ja koulutusjaksojen ajaksi. Äitiys- ja vanhempainrahojen tulisi olla muun väestön toimeentulon tasolla ilman että useampi peräkkäinen lapsi vähentää niiden tasoa.
Ikäpolvi rahastoi vain neljäsosan eläkkeistään, loput maksetaan ajankohdan työvoiman eläkemaksuilla. Tulevaisuusturvansa parantamiseksi muiden kuin lapsiperhevaiheessa olevien kannattaisi investoida lapsiperhevaiheessa oleviin. Monilapsiset perheet ovat tulevan työvoiman kannalta paras sijoituskohde - mitä monilapsisempia, sen parempi tuotto.
