Usein ajatellaan, että lapsilisät "yli"kompensoivat perheen menoja lapsimäärän kasvaessa.
Tosiasiassa

lapsilisä kompensoi aina vain osan lapsen laskennallisista normaaleista kulutusmenoista

lapsilisäporrastuksesta johtuen lapsilisien kattama osuus menosummasta kasvaa lapsimäärän kasvaessa, mutta silti perheen nettotuloilla katettava markkasumma kasvaa lapsimäärän kasvaessa (ks. myös ero toimeentulonormiin alla)

pääsääntöisesti vanhemman elatusvelvollisuus lakkaa vasta lapsen täytettyä 18 vuotta, mutta lapsilisä lakkaa sinä kuukautena, jona lapsi täyttää 17 vuotta. Opiskelevan lapsen elatusvelvollisuus lakkaa lapsen täytettyä 21 vuotta.

lasten kulutus kasvaa lasten vanhetessa ja on edelleen kasvussa, kun lapsilisä loppuu

Lapsilisiin on tarpeen tehdä kustannusnousuja vastaava korjaus vuosittain, ettei ostovoima per lapsi heikkene (ks. indeksikorjaustarve - paluu selaimen back/edellinen painikkeella).

Lapsilisän ja/tai opintotuen kestoa olisi syytä jatkaa elatusvelvollisuutta vastaavaksi tai huomioida elatusvelvollisuus muuten (ks. puutteen ja korjauksen vaikutus eri kokoisilla lapsimäärillä - paluu selaimen back/edellinen painikkeella).

Alle kymmenvuotiaitten lasten toimeentulotukitason ja nykyisten lapsilisäsummien erot (=omavastuuosuudet) kuukaudessa lapsimäärän mukaan (vuonna 2000). Yli kymmenvuotiailla ja aikuisilla lapsilla toimeentulonormit ovat korkeampia, joten erot olisivat suurempia.

Rinnalle on laskettu vaihtoehto, jossa koko lapsilisäsumma on jaettu tasan kaikille lapsille, jolloin kukin lapsi saisi noin 641 mk/kk (lapsilisä/lapsi/kk joulukuussa 1998, KELAn tilastollinen vuosikirja 1998).

Toimeentulotukitaso katsotaan minimikulutustasoksi, joka taataan tarvittaessa tulonsiirroilla. Sitä ei ole tarkoitettu jatkuvaksi elämisen tasoksi. Tässä se on otettu lapsilisien vertailukohdaksi kuvaamaan niiden tukitasoa lapsimäärän kasvaessa.

Suurinkin lapsilisä jää alle alimman toimeentulotukitason, joten itse rahoitettava ero tähän minimikulutustasoon kasvaa lapsimäärän kasvaessa, vaikka lapsilisät on porrastettu nousevasti (vrt yllä STM:n ns. normaalitasoon).

Jos lapsilisäporrastus poistetaan (=tasajakomalli) tai se muutetaan päinvastaiseksi, ero toimeentulonormiin kasvaa jyrkemmin lapsimäärän kasvaessa. Esimerkiksi tasajakomallissa vain yksi ja kaksilapsiset perheet hyötyisivät, jos lapsilisien kokonaismäärää ei nosteta (ks. mallien vertailu graafina - paluu selaimen back/edellinen painikkeella)

Lapsilisäporrastuksen poisto, tai porrastuksen suunnan vaihto, on monilapsisille perheille taloudellinen katastrofi nykyisellä veroasteella ja perheverotusmallilla (jo nyt viimesijaisen tuen saajien osuus on niissä suurempi kuin muissa kokoluokissa, ks. graafi - paluu selaimen back/edellinen painikkeella )

Vasta jos lapsilisät korvaisivat lapsista aiheutuvat menot kokonaan, kohtelisi joidenkin ehdottama aleneva porrastus eri kokoisia lapsimääriä yhdenvertaisesti. Tällöin lapsilisien kokonaissumma nousisi kuitenkin valtiontalouden kannalta merkittävästi.

Lapsimäärän kasvun yhteydessä puhutaan usein ns. skaalaedusta, jolla tarkoitetaan kulutustutkimusten osoittamaa pienempää kulutusta per lapsi lapsimäärän kasvaessa. Skaalaedun arvellaan syntyvän massahankinnoista ja mahdollisuudesta siirtää vaatteita, leluja  ym. seuraaville lapsille, sekä muista vastaavista säästömahdollisuuksista.

Skaalaetuun vedotaan yleisesti, kun lapsilisäporrastusta ehdotetaan  käännettäväksi lapsimäärän mukaan alenevaksi. Edellä on jo esitetty, että muutoksen vaikutus olisi lapsimäärän kasvulle ja monilapsisten perheiden selviytymiselle katastrofaalinen.

Skaalaedulla on varmasti merkitystä, mutta se ei selitä kulutuksen vähenemistä kokonaan.

Lapsimäärän kasvaessa yli kolmen alkavat käytettävissä olevat tulot per lapsi nimittäin rajata kulutusta yhä voimakkaammin. Ensin tinkivät vanhemmat omasta kulutuksestaan, sitten tingitään myös lasten kulutuksesta. Käytettävissä olevien tulojen merkitys on tässä vaiheessa todennäköisesti selvästi skaalaetua suurempi.

Tulojen loppumisen vaikutusta kulutukseen voisi rinnastaa auton bensiinin kulutukseen: ei auton bensiinin kulutus vähene siitä, että bensiini loppuu tankista.

Tätä lasta kohti käytettävissä olevien tulojen vähenemisestä johtuvaa kulutuksen vähenemistä ei pidä tulkita skaalaeduksi. Skaalaedun merkitystä voi myös selvittää miettimällä,

paljonko kotitalouksissa on yleensä varastotilaa massahankinnoille,

onko useita tyttöjä tai poikia yleensä peräkkäin,

kestävätkö lenkkarit, housut tai takit edes yhden pojan käyttöä,

monellako lapsella olleet lastenvaunut tms. on itse valmis ostamaan,

ja niin edelleen...

Jos joku näiden ajattelun jälkeen on edelleen vakuuttunut, että skaalaetu selittää koko kulutuksen vähenemisen, on monia syitä arvella, että hänen kokemuksensa lasten ja lapsiperheiden kulutuksesta on jäänyt lievästi sanoen puutteelliseksi.

Eri kokoisten lapsiperheiden todellisen nettotulotarpeen arviointia ei voi perustaa vain kulutustutkimuksiin. Tarvitaan uusia julkisia laskentamalleja, joissa on kulutustarpeiden lisäksi otettu huomioon myös lapsimäärän kasvun vaatimat välttämättömät investoinnit. Laskentamallien tulisi kattaa koko huoltajien elatusvelvollisuusaika, jotta eri kokoisten lapsikotitalouksien nykyiset kustannuskynnykset saataisiin näkyviin ja poistettua.

Kun lapsiluku kasvaa, perheen tulot kulutusyksikköä kohti alenevat ja perhe saattaa yhden tulonsaajan hyvilläkin tuloilla olla tilastoissa alimmissa tuloluokissa verotuksen kiristymisestä ja saatujen tulonsiirtojen jälkeenjääneisyydestä johtuen - jo 2+ lapsiset perheet ovat vähentyneet suuri ja keskituloisissa ja lisääntyneet pienitulosissa tuloluokissa 90-luvulla.

(päivitetty 8.11.2000, karsittu 16.5.2001)